Vain paras on kyllin hyvää, osa 2

 Kun sovitusmekko näytti kyllin hyvältä, oli aika siirtyä varsinaisten kankaiden kimppuun. Siirsin "ompelimoni" suosiolla Käsityöneuvontaan, sillä siellä on huomattavasti paremmat pöytätilat kuin kotona, mutta ennen kaikkea siellä on ohjaaja, jota ilman en olisi ikipäivänä uskaltanut alkaa hääpukua tekemään.

Neljä metriä lakanapuuvillaa silitettynä. Puuvillasta tuli pukuun "tukikangas" eli koko puku vuoritettiin puuvillalla, jotta siihen saatiin lisää ryhtiä.

Saumanvarat merkkasin millintarkasti. Pinkki liitu näkyi hyvin kankaalla - vähän liiankin hyvin. Onneksi tajusin leikata kankaan niin, että liitumerkintöjä ei jäänyt valmiisiin paloihin.

Varsinainen pukukangas oli luonnonvalkoista satiinia. Asettelin kaavat suurella h u o l e l  l a. Puvun materiaalit ostettiin pääosin Ateljé Iinasta.

Halusin pelata varman päälle. Jokaiseen kaavaan piirsin minikaavan, johon oli merkitty raidoituksella, mikä kaavanosa on kyseessä. Pienenä sivuhuomautuksena: Belgiassa kanapaketin kyljessä oli kanan kuva ja kanasta oli väritetty se osa, joka oli pakkauksessa. Systeemi helpotti kummasti kielitaidottoman au pairin ostosten tekoa.

Puuvillakangas ja satiini neulattiin yhteen ja sen jälkeen palat kierrettiin saumurilla. Laitoin jokaiseen palaan miljoona neulaa. 

Käsityöneuvonnan Laura on oivallinen kapistus. Päihittää mennen tullen minun silitysrautani. 

Pukua sovitettiin joka välissä. Ja se todellakin tarkoittaa joka välissä.
Istuvuudesta päätellen puvussa ei ole vielä tässä vaiheessa "luut" (=rigilenepätkät) paikoillaan.
Puvussa oli minimaalinen laahus.

Tässä mallaillaan puvun päälle tulevaa pitsiä. Pitsissä oli kämmenenkokoisia kukkakuvioita.

Helman pitsi oli helppo ommella: tarvitsi tehdä vain sivusaumat.

Lantiolta ylöspäin ompelin pitsit kiinni miehustaan käsin. Mallinukke (, jonka ristin Dorikseksi) topattiin morsiamen muotoon ja puettiin hääpukuun. Tämä helpotti kummasti pitsin ompelua.
Huomaa tyllistä tehdyt olkaimet. Itse asiassa pohjustin koko yläosan ensin tyllillä, jotta sain ommeltua siihen myöhemmässä vaiheessa pitsin.

Työasennot eivät olleet kaikin ajoin kovin ergonomiset. Pääasiallisesti ompelin istualtaan. Tiukimmissa paikoissa piti nousta seisomaan. :D

Kukkakuvioiden sommittelu oli mielenkiintoista puuhaa. Välillä mekko oli täynnä nuppineuloja. Pitsikukkien (käsin!)ompelemiseen kului laskelmieni mukaan noin 50 tuntia. Muita työtunteja en laskenut. 

Osa kolme ilmestyy myöhemmin.