sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Raivausta

 Pakastimen päällisen tyhjennystä, osa 2.
Miten harmillista onkaan, että silmä tottuu epäkohtiin. Sokeutuu sille, että kirpparijäämistölaatikko rojottaa keittiön avohyllyllä jo kymmenettä kuukautta ja pöydän pääty on vuorautunut paperikasan alle.
Toisinaan onneksi iskee inspiraatio hyökätä kaaoksen kimppuun. Lauantaina tyhjensin edellä mainitun hyllyn ja silitin pakastimen päältä monta kangasta kuvattavaksi. Vielä on kuvattavia, koska jotenkin se pino vaan salakavalasti kasvaa nopeammassa tahdissa kuin saan aikaiseksi järjestää kuvaussessioita.
Valitsin linssin eteen vihreää, keltaista ja violettia.

 VI38 Puuvillainen puoliessu. Taskut on ja helmassa röyhelö. Jos sinulla on essun puutetta, niin tästä saisi. Voi tästä jotain pientä ommellakin.

 VI39 Olen iloinen, että valokuvauskurssi jatkuu jo huomenna. Ottaessani tätä kuvaa värit näyttivät kamerassa aika oikeilta. Tietokoneen ruudulla eivät sitten enää näyttäneetkään. Muokkasin värejä lähemmäksi oikeaa, mutta miten ihmeessä ne taas voivat näyttää noin kummalliselta?
Joka tapauksessa kangaspala on puuvillaa ja sitä on vain pala. Kankaan pohjaväri on syvä kirkas vihreä. Ja mun suosikki on tuo norsu. MYYTY

VI40 Puuvillainen tyynynpäällinen. Värit ovat jo haalenneet ja vaalenneet niin kuin laulussa lohikäärmeen suomut. Niin hellyttävää kangasta kuitenkin, että oli pakko ostaa. Tämä on kesäiseltä viikon kirpparikierrokselta, jostain läheltä länsirannikkoa. MYYTY

 VI41 Kokonainen päiväpeite joustamatonta yksipuolista froteeta. Hirveästi langannousuja, joten tarkkana pitää olla, mistä kohti alkaa paloja saksia. Minulla on ollut tätä myös punaisena ja siitä on tehty Punahilkka-takki. MYYTY

 KE28 Tämän pitäisi olla sitruunankeltainen. Ratkoin aikuisten hihattoman joustofroteisen jumpsuitin. Siitä piti tulla lapsen jumpsuit, mutta eipä tullut, kun kangas ei riittänyt. Vauvalle potkupuku tai jotain muuta tästä tulisi. MYYTY

 KE29 Taas pitää huutaa Heja Sverigeä. Minä olen sini-keltaisen ystävä. Aivan tosi makea puuvillasatiininen kangas. Ollut lie päiväpeittona tai verhona. Aivan oivallista mekkoon - aikuisten mekkoon etenkin.

 KE30 Oletettavasti Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema kangas. En löytänyt kuosille nimeä etsinnöistä huolimatta. Pohjan väri on  tumma luumu. Isoja palloja on vain tuo näkyvä rivi toisessa reunassa kangasta ja pikkupalloja sitten toiseen hulpioon asti.
Kankaan materiaaliakaan en uskalla varmaksi sanoa. Sellaista ohkaista, kohtuullisen hyvin laskeutuvaa mekkokangasta tämä on. Katsokaapa, millainen mekko täällä on tästä kankaasta tehty.
Minun visiossani mekossa olisi pienenpienesti hihaa, pääntiellä laskokset ja pituutta polveen asti. Tässä yksi hyvä esimerkki mallista. MYYTY

 Voi pöppö! Miksi olen alkanut koodata kankaita värien mukaan? Mikä tällekin nyt laitetaan koodiksi? Tämä ei mahdu mihinkään jo olemassaolevaan.
Tämä on naisten mallinen Jokapoika-paita, koko XL. Näillä koordinaateilla saa tästä pyytää ompelemaan jotain. Paita on hyvässä kunnossa, joten sen voi ostaa kokonaisenakin. MYYTY

3 kommenttia:

  1. Kotiompelijatar, nyt keksin, mitä haluan siitä yhestä kankaasta, minkä taannoin varasin! Jos se ei oo velä mennyt, niin tekisitkö mulle siitä kauppakassin? KAUNIIN kauppakassin mentävä aukko ois tässä taloudessa, rumia kyllä löytyy. Siis se PU44.
    -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Olen pitänyt kangasta sinulle varattuna. Muistelen, että lupasin varata sitä jouluun asti. Ja siihenhän on vielä aikaa. :)
      Laita sähköpostilla toiveita kassin mallista, mitoista jne. Jos sinulla on esim. joku kuva (netistä), laita liitteeksi.

      Poista
  2. Ke28 hihkuu meille päin. Isoveli tarvitsee paidan. Se taannoinen mariraitainen t-paita on hyvän kokoinen (98?). Samalla kaavalla, mutta pitkät hihat. Jotkut kivat kanttaukset pääntielle ja hihansuihin, ei helmaan. Aiemmassa keltaisessa on ruskeat, mutta jos jotain muuta? Ja jos tulee, niin Werhoutujalle itselleen vuoritettu pipo.

    VastaaPoista