sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulupukki matkaan jo käy...

Huomenna on se suuri päivä, jolloin menen luovuttamaan ensimmäisen satsin Nuppupeittoja Keski-Suomen keskussairaalaan. Olen iloinen ja hieman jännittynyt. Tiedän, että peittoja odotetaan. Peittoja on nyt 36 kappaletta. Nämä ovat tulleet muutaman viime päivän aikana:

 Kaisu toi käsityöneuvontaan neljä siilipeittoa ja kaksi nallepeittoa, joiden toisella puolella on mintunvihreä flanelli.

 Lisäksi Kaisu oli ommellut kaksi Muumipeittoa, toisesessa kääntöpuolella vaalea kuviollinen flanelli ja toisessa mintunvihreä.

 Kaisa-Liisan tapasin kaupungilla ja sain häneltä kahdeksan peittoa. Tässä ensimmäiset neljä: ensin kuvat etupuolelta ja sitten samat peitot kääntöpuolelta.

 Ja vielä toiset neljä Kaisa-Liisan tekemää peittoa molemmin puolin.

Kyllä näitä kelpaa lähteä viemään. Kiitos kaikille tähän mennessä osallistuneille! Keräys jatkuu ja peittoja saa toimittaa minulle siihen tahtiin, kun ehtii tekemään.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Knekko ja Huhhu

Kävin kotipuolessa ja lähikirpparilla oli Marimekkoa kapallinen. Ostin. Ensimmäisenä kankaan nähnyt tilasi siitä lapselle mekon.

 Koko on 98 ja malli suunniteltu yhdessä tilaajan kanssa.

 Mekkoon toivottiin nauhaa (ja rusettia - rusetista en ole varma) rinnan ympärille. Ompelin vinonauhasta somisteen ja lisäsin vielä kukkanapin kruunaamaan koreuden.

 Takana on napit.

 Tässä on koira, jonka kirsuhuovan etsiminen tuotti tulokseksi Nuppupeiton. Koiran kaavan sain äidiltä. Hän pelotteli minua, että koiran ompeleminen on tositosi vaikeaa. No, olihan se, kun karvan toisella puolella on keinonahka. Minulla ei ollut tarpeeksi vahvaa neulaa ja voin kertoa, että ohuella neulalla keinonahan ompeleminen on lähes mahdotonta. Kone tekee hyppytikkiä ehtimiseen. Onneksi kirpparilta löytyi vahvempia neuloja. Jo luonnisti!

 Koiran kaavat on vähän, tai oikeastaan aika paljonkin, hassut. En ymmärrä, miksi pää pitäisi koota ensin ja sitten muu vartalo ja tämän jälkeen yhdistää ne. Miksi leuanalus ja rintakappale ovat erikseen? Minä tein niin kuin minun järkeni sanoi ja ompelin ensin pään sivukappaleet kiinni vartaloon ja sitten vasta muut osat. Alaleuan ja rintakappaleen yhdistin yhdeksi ja siitä tuli oikein hyvä.  Jos vielä joskus teen toisen koiran, muokkaan kaavoja ankaralla kädellä.

Mutta kaunis koira tästä tuli. Eikä tämä ollut niiiiiiiin vaikea ommella kuin äiti pelotteli. Ehkä oma ompelujärjestys ja kaavojen muokkaus helpottivat työtä. 

Nyt pikkutyttö saa uuden Huhhun, kun entinen on hoidettu riekaleiksi.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Etsijän harhaannus

Ompelin koiran. Siltä puuttui vielä kirsu ja ajattelin tehdä sen huovasta. Huopapussia ei kuitenkaan näkynyt kaapissa sillä hyllyllä, jossa sen olisi pitänyt olla. Muistelin, että olin ehkä laittanut pussin tilkkusäkkiin. Kaadoin tilkut lattialle ja parin tunnin päästä huomasin, että huovat eivät olleet tilkkusäkissä, mutta olin tullut ommelleeksi Nuppupeiton.


Koira on edelleen kirsuton ja huovat löytyivät kaapista juurikin siltä hyllyltä, jossa niiden pitikin olla. Tarvitsi vain siirtää pari pussia edestä.

Koirasta tulee kuva, kunhan sillä on silmät päässä ja kirsu kuonossa.

Ps. Kuinkahan monta tilkkupeittoa mun pitää ommella, että tilkkusäkissä huomaisi vajumista?