torstai 29. maaliskuuta 2012

Ensimmäiset kevätkukat

Ei, en ole vielä nähnyt kukkia. Jotain vihreää kyllä pilkisteli seinän vierellä. Kateellisena olen katsellut keväisiä kuvia Keski-Euroopasta.

Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina. Johtuu osittain siitä, että olen tiukentanut linjaani kangasostojen suhteen. En osta mitään, mitä ei ole "aivan pakko" saada. Kevät nimittäin aiheuttaa minussa valtaisan raivaamisvimman. Vain olennaisimmat tavarat saavat jäädä, muut menevät kirpparille tai roskiin. Joten kangaspinoihinkaan ei saa ilmestyä mitään puolihuolimattomasti ostettua.

Noh, seuraavia ostoksia en miettinyt kauhean tarkkaan. Ehkä siksi, että edellisistä ostoksista on niin pitkä aika. (Aina pitää olla joku syy, miksi voi kuitenkin ostaa lisää kankaita, vaikka olisi tehnyt kuinka ankaria päätöksiä.) Mutta on nämä kyllä ihaniakin. 

PU27 Oranssiin häilähtävä punainen (voiskohan sanoa lohenpunainen) puuvillakangas valkoisilla kukilla. Minusta jotenkin tuntuu, että minun pitäisi tietää, mistä tämä kangas on peräisin. Olen nähnyt tätä ihan vasta jossain, mutta en millään muista missä. Kangasta on 226 senttiä eli tästä tulisi oikein hienosti vaikka verho. Leveyttä on 129 senttiä. Toisaalta tämä olisi kyllä ihan mielettömän herkullinen takkina.
MYYTY


 SI27 Ehkä tämän blogin surkein kuva väritykseltään. Taustan pitäisi olla violetti ja noiden "musteläiskien" hieman enemmän vihreitä kuin kuvassa. Yritän ottaa ehkä huomenna paremman kuvan.
Kyseessä on Maija Isolan "Paprika" vuodelta 1966. Paprika on ollut uusiotuotannossa jokunen vuosi sitten, mutta en tiedä, onko tämä sitä vai alkuperäistä. Kankaan reunassa vuosiluku on kyllä 1966, mutta onkohan myöhemmin painettuja kankaita merkitty jotenkin toisin. En tiedä.
Toinen asia, joka minua hämää, on tuo väritys. Google ei löytänyt tällä väriyhdistelmällä mitään. Laitoin Marimekolle sähköpostia tänään, joten ehkä huomenna selviää tämäkin arvoitus.
Paprika-kankaita on kaksi, ne on ommeltu verhoiksi. Toinen on sävyltään tummempi eli toinen lie haalistunut aikojen saatossa. Verhon koko on 139 (leveys) x 162 (pituus). MYYTY

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tulkoon julki

Ostin ompelulaneista kangassuikaleen, josta ajattelin tehdä ylläritakin yhdelle neidille. En tehnyt. Ehkä jostain toisesta kankaasta joskus toiste. Salattu kangas näyttää tältä:
VI24 Kangasta ei ole siis kuin yksi pitkä suikale. Kuvaa varten taitoin kankaan, että siitä saisi edes hieman käsitystä, miten kuvio toistuu. Tästä tulisi noin 80-senttiselle hupullinen takki, vähän isommalle kauluksellinen. Isommassa koossa pitää sitten tehdä parit ylimääräiset saumat johonkin.
Arveltiin myyjän kanssa, että tämä voisi olla Marimekkoa. Pitänee tässä vähän googletella. Ai niin, kangas on sen verran vahvaa, että tästä on turha mitään mekkoja haaveilla. Parhaiten tämä soveltuu takkiin, kassiin, laukkuun tai johonkin, missä pitää olla hieman vahvempaa materiaalia.
8.4.12: Olimme myyjän kanssa oikeassa. Marimekkoa tämä on. Kangas on Katsuji Wakisakan Karuselli vuodelta 1973. MYYTY

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ompelulanit

 Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että olen menossa ompelulaneihin. Lauantaina liukastelin Kivääritehtaalle, Aivian tiloihin kera matkalaukun. Tarkoituksena oli ommella kaksi takkia: toinen lapselle ja toinen aikuiselle.

 Husqvarnan liikkeen setä oli tuonut koeajolle kolme saumuria ja kolme tavallista konetta. Koska minulla ei ollut omat koneet mukana, sain surruutella uusilla koneilla. En onneksi ihastunut yhteenkään kokeilemaani, vaan pärjään oikein hyvin omilla vanhoillani.

 Tähän kasaan kaadoin jatkoksi omat tilkkuni. Jokainen sai ottaa, mitä tahtoi. Minä pysyin tiukkana itselleni enkä ottanut mitään. Minun tilkuistani meni ehkä yksi viidesosa eli melko paljon toin niitä takaisinkin.
Yhden, luultavasti Marimekon, kangassuikaleen ostin. En laita siitä kuvaa ainakaan vielä, koska voi olla, että teen siitä yllärilahjatakin yhdelle lapselle.

 Lapsen takki tuli melkein valmiiksi. Hihansuihin voisi vielä ommella tikkaukset ja käyttää takkia silitysraudan alla. Aikuisen takkiin sain ommeltua vuorin kasaan. Lauantai ei ollut mun päivä: jouduin ratkomaan varmaan enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä.

Sellaista oli ompelulaneissa. Suunniteltiin jo, että syksyllä järjestetään uudet lanit.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kangas(tuksia)

Huh!Onneksi minulla on pikkusisko, joka ymmärtää hyvän päälle. Soitin äidille eilen ja hän kertoi leikkaavansa leikkelyksiä. Kysyin, että ei kai hän mitään aarteita siellä leikkele.
- No, aarteitapa hyvinkin, sanoi äiti ja nauroi.
- Just iskin sakset vanhaan punaiseen pikeepaitaan, jota käyttäisi hyvinkin vielä kymmenen vuotta.
Minua ei pikeepaidan kohtalo surettanut. Mutta varmistin vielä, että eihän varmasti mitään sellaista ole menossa leikkelyksiin, mistä minä voisin olla kiinnostunut. Äiti arveli, että ei ole.
Tänään soitti pikkusisko ja kertoi, että oli juuri pelastanut yhden piparikuvioisen kankaan äidin saksilta. Minä vannotin häntä tarkistamaan kaikki loput vielä ehyenä olevat kankaat. Sisko lupasi.
Jo on maailma mallillaan, kun pitää monen sadan kilometrin päässä olla sydän kylmänä, kun äiti on päättänyt päästä eroon kaikista lopuista kangas- ja vaatevarastoista. :)

Minä aion päästä eroon aimo annoksesta tilkkuja. Meillä on huomenna Keski-Suomen ompelulanit ja minä lupasin rahdata sinne tilkkuja, jos ne jollekin vain kelpaavat. Ainakin yksi lupautui katsomaan niitä.

Kiskon kankaat perässäni matkalaukulla. Onneksi matkaa ei ole kuin pari kilometriä.
Tilkkunyssyköiden alla on varsinaiset ompelukset: kaksi takkia. Toinen aikuiselle ja toinen lapselle. Molemmat vihreitä. Hauska sattuma. 

Ja vielä yksi juttu tältä päivältä. Menin Eurokankaaseen ostamaan lapsen takkiin vuoriksi tikkikangasta. Ne oli jo laitettu kesäteloille, mutta ystävällinen myyjä lupasi hakea minulle kankaita varastosta. Pyysin mustaa. Sitä ei ollut jäljellä kuin vähän reilu metri, joten päätin, että otan myös paria muuta väriä. Myyjän kanssa pääteltiin, että punaisesta tikkikankaasta tulee yhdestä leveydestä yhteen takkiin vuori. Toisin sanoen vuoriksi riittää yksi miehusta korkeus eli noin puoli metriä. Noh, minä ajattelin, että otan kangasta kahteen takkiin ja pyysin kaksi metriä kangasta. Samalla logiikalla ostin itselleni mekkokankaan. Ihmettelin vain hieman, kun myyjä sanoi, että nyt on ainakin ihan reilusti vara tehdä röyhelöitä mekkoon. Kotimatkalla aloin sitten miettimään ostoksiani ja tajusin, että tänään ei ollut pää ihan selkeimmillään.
Nyt minulla on reilu neljä metriä vuoritikkiä varastossa. Eipä lopu ihan heti. Hihii!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Olisipa jo kesä!

Vanha vihreäkuvioinen saunatakki sai uuden elämän mekkona.

Eteen ompelin oranssin rengasvetskarin ja kanttasin mekon keltaisella vinonauhalla. Koko on noin 110. Ja katsokaa: sopii saajalleen kuin valettu.

Tässä vielä kuva kankaasta.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Helmat heilumaan!



Tiedättekö, minusta on jollain kummallisella tavalla äärettömän mukavaa, kun jokin kangas kuluu yhteen ompelukseen kerralla kokonaan. Jäljelle jää vain pari niin pientä suiroa, että ne voi surutta heittää roskiin. Tätä hamekangasta ei jäänyt lapsille perinnöksi. Kaikki meni.

Tavoitteena oli tehdä niin laaja kellohelma kuin kankaasta vain tulee. Tällaiseen se riitti. Vyötärölle ompelin leveän resorin, helmaan pinkin vinonauhan.

Helmaan piti ommella myös kaksi kukkaa. Huomasin viimemetreillä, että kankaassa on kaksi reikää. Niinpä sitten väsäsin kukat, ompelin ne keskeltä kiinni ja jätin terälehdet heilumaan helman mukaan.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Aivan nappiin!

 Muistatteko tämän kankaan?:


 Siitä tuli läppärilaukku. Rotta (= mun kone) pääsi kokeilemaan, miltä tuntuisi majailla valkoisten nappien suojissa.
 Kirpparilta löytyi aivan mielettömän hieno rengasvetskari. Se oli kuin tätä varten tehty.
Sisään laitoin pehmusteeksi entisen koristetyynynpäällisen. Hih! Minusta se oli niin passeli.