maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pehmeää ja pääosin yksiväristä

Ouh, minä olen vähän nyrjähtänyt. Tai ehkä aika paljonkin. Tai en minä, vaan periaatteeni pitäytyä peruspuuvilloissa. Minulla on metritolkulla veloureja. Kas, tällaisia:

 OR25 Finnwearin paita, koko M, joten tästä ei kovin isoa ompelusta saa, mutta sitäkin upeamman kyllä.

 RU30 Tämän pitäisi olla sellaista perusruskeaa. Pitkä hihaton aikuisten mekko, joten riittää vähän isompaankin ompelukseen.

 PU55 Joulunpunaista velouria yhden aikuisten pitkähihaisen verran.

 PU56 Aavistuksen verran edellistä punaista tummempaa raitavelouria. 

PU57 Viininpunaista velouria. Tämä on ihan Marimekon tuotantoa. En tiennyt, että MM:kin tuottaa tällaisia. Iiiiisokokoinen naisten mekko/ tunika, jonka purin osiin, koska olin jo tekemässä tästä mekkoa, mutta enpä sitten tehnytkään. Väri on todellisuudessa tasainen, ei mikään loimusametti. Nämä ovat vain äärimmäisen vaikeita kuvattavia. (Sama koskee myös seuraavaa kuvaa.)

 SI41 Kirpparin ilmaisrekissä oli valtaisan kokoinen aamutakki. Ahneuksissani otin sen. "On niin paljon hyvää materiaalia." (Ihan tosi hyvä perustelu. Aivan kuin minulla ei olisi näitä hyviä materiaaleja jo ihan kylliksi!)

Armahtakaa minut ja tilatkaa näistä jotain, niin pääsen itsesyytöksistä. 

Ps. Näiden kuvaamisen jälkeen vain vahvistui päätös siitä, että ensi kuussa en osta ensimmäistäkään kangasta.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Väriterapiaa

Olen harkinnut jo pitkään blogin uusimista. Nykyinen malli ei ole toimiva. Haluaisin valmistuneet tilaustyöt omille sivuilleen, kankaat omille ja nykyisin Puodin puolella olevat vielä omille. Värijaottelu jatkuisi entisellään, mutta värivaihtoehtoja tulisi lisää. Nimittäin esimerkiksi allaolevat kankaat haluaisin violetti-lokeroon eikä minulla sellaista ole. Voisihan sen tässäkin vaiheessa tehdä, mutta en tee. Uskottelen itselleni, että vielä joskus teen sen uuden blogin.

 Olkoon tämä sitten PU50. Takkimekko vahvaa puuvillaa. Soveltuu vaikka mihin ja riittäisi moneenkin asiaan. 

 PU51. Hieman siniseen taittuva, oletettavasti puuvillaneulos. Tätä on valehtelematta pari metriä. Minulla oli jo vahva visio tästä, mutta toistaiseksi se on ainakin vielä totetuttamatta. Somasti toimisi vaikka lapsen neuletakkina.

 PU52 Järisyttävän upea aikuisten puuvillainen liiviessu, jonka jo innoissani purin osiin. Kangasta ei ole paljoa, mutta esimerkiksi lapsen mekoksi riittäisi oikein hyvin tai mikseipä vaikka housuiksi. Tämä olisi oivallinen pari tuolle yllä olevalle neulokselle.

PU53 Puuvillaisen mekon helma. Tämän käyttäjä on ollut toooooosi hoikka. Siksipä tässä on materiaalia vain lasten vaatteisiin.

Minulla on päässyt näköjään vähän kertymään näitä Mari-asioita. Vasemmalla ylhäällä PU54 Naisten paita, koko M. Kuin uusi, sopii ostaa vaikka tällaisenaan. Vieressä VI43 Unisex-malli, koko 36, napitus "miesten puolelle". Minä sanoisin väreiksi vihreä-siniharmaa, mutta Marimekolla värit on määriteltu vihreä-lila. Kuvassa sävyt ovat kovin laimeat. Kannattaa käydä katsomassa MM:n sivuilta todellisempi sävy. Vasemmalla alhaalla MU17, väritys musta-luonnonvalkoinen/kerma/beige. Paidan jäännöset, josta tulee vielä ainakin pari mössaa tai ehkä jopa shortsit pienelle lapselle. Viimeisenä SI40, miesten paita, koko 42. Ehjä ja siisti. Tämänkin voi halutessaan ostaa tällaisenaan.

Tällaisia tällä kertaa. Vielä olisi noin metrin verran kuvattavaa. Aamulla tein luultavasti päätöksen, että ensi kuu on kankaaton. Ei uusia tulokkaita tähän taloon.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Not Batman nor a Bad Man - She is a Batgirl

Viisivuotias soitti.
- Minä sain Batman-naamarin lahjaksi ja mulla on paljon mustia vaatteita niin, voisitko tehdä mulle sellaisen Batman-viitan?
- Voisin. Millainen se viitta on?
- Siinä on sellainen lepakon kuva selässä. Se lentää.
- Minkä värinen se on?
- Punainen. 
Kuulen, kuinka äitinsä sanoo, että eikö se viitta ole musta.
- Ei, kun minä saan päättää. Minä haluan punaisen viitan.

 Viitan materiaaliksi valikoitui kirpparilta satiininen, logosta päätellen italialaisesta hotellista tuotu, aamutakki. Takin selkäkappale riitti viitaksi ja vyö oli juuri sopivan mittainen ööööö... tuoksi jutuksi, joka kiertää pääntien ja päätyy solmimisnauhoiksi. 
Hieman rusetin yläpuolella on neppari. En halunnut tehdä sellaista "narulla kaulaan" -viittaa ihan turvallisuussyistä. Neppari aukeaa helposti, jos viitta tarttuu johonkin ja sen jälkeen pääntie on niin iso, että siitä menee läpi vaikka koko lapsi.
Saumat on just niin kurttuiset ja kierot kuin kuvasta näkyy. Ompeluinspiraatio iski myöhään torstai-iltana ja siinä ei jäänyt juuri huolellisuudelle tilaa.

Batman-merkin taustakankaana on pala vanhaa tyynyliinaa. Lepakon piirsin kangastusseilla. Nytpä on nekin testattu.

Vaviskaa kulmakunnan pahikset! Kun näette punaisen viitanliepeen vilahtavan lähimaastossa, pelinne on pelattu.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Sammakon nahka

Tiesitkö, että sammakot luovat nahkansa niin kuin käärmeet? Burp! 

Ai, että mitenkö päädyin googlettamaan sammakon nahanluontia? No siten, kun päivällä etsin tietoa Walk on Water -merkistä ja tajusin, että läppärin tai iPadin tai muun vastaavan suojalaukun nimi on englanniksi skin eli iho tai nahka (myös kuori). Ompelin päivällä vihreäsävyisen iPadin ihon (hihihii). Milläs muulla tiedätte olevan vihreän nahan kuin sammakolla? Laukusta tuli siis sammakon nahka.

 Suojapussin päällikangas on entisestä pannumyssystä. Pehmusteena on kirpparilta löytynyt läppärin suojapussi (, jonka merkki oli Walk on Water). Reunoissa vinonauhakanttaukset.
Handmade-merkki piti ommella, että kukaan ei luule tämän olevan tehdastuotantoa. (Lue: piilottamaan kankaassa oleva reikä.)

Sisäkangas puuvillaa. Vetoketju on kaksilukkoinen, kuten ylemmästä kuvasta näkyy. Sekin on otettu entisestä läppärilaukusta. Sisäpuolella yläkulmissa pehmusteet, jotka suojaavat konetta vetoketjun hiertämiltä.

Enkun opiskelut jatkuvat. Walk on Waterin sivuilla oli teksti, joka muistutti siitä, että if-lauseissa konditionaali muodostetaan imperfektillä. Kas näin: Kiss me, kiss me as if it were the last time. Niinpä niin.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Rakkauden teko

Prinsessa-lapsi tuli vierailulle ja halusi, että tekisin hänelle mekon. Kun ensimmäinen valitsemansa kangas ei riittänyt mekoksi asti, hän valitsi materiaaliksi vaatekaapin ovessa roikkuvan keskeneräisen aikuisten mekon. Se oli mekko, joka olisi jäänyt loppuiäksi keskeneräiseksi, joten olin vain iloinen, että sille tuli nyt käyttöä.

Prinsessa piirsi kuvan toivemekosta:
 Tähdet ovat mekon kimalletta ("hopealankaa") ja ympyrät helmassa paljetteja. Hihoihin piti tehdä piparireunukset ja koko komeus kruunata sydämellä.

 Tässä minun tulkintani toiveesta. Paljetit eivät ole rivissä ja ne näkyvät kuvassa tosi huonosti, mutta kyllä niitä siellä on.

Voin kertoa, että kangas oli ihan hirveää ommella. Se liestyi pienimmästäkin kosketuksesta, luisti joka suuntaan, ei taipunut saksien alle, vaan karkasi ja leikkautui kiemuroille. Tällaisia materiaaleja ommellaan vain rakkaudesta.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Silkillä silatut farkut

Taas olen oppinut uutta: farkkujen ompelun. (Olen minä tosin joskus vanhoista farkuista suikalehameita tehnyt.) Ostin oikein farkkuneuloja ja tikkauslankaa. Rakastuin tikkaamiseen.

Sisarukset tarvitsivat housuja. 'Sellaisia vähän parempia', toivoi äitinsä. Vyötärölle laitettiin resori, että ei kiristä eikä purista. Lahkeensuihin myös, että saatiin housuille lisää käyttöikää. Molemmat tytöt ovat 110-senttisiä, toinen hoikka ja toinen "tavallinen".

 "Tavallisiin" farkkuihin löytyi OB 6/12:sta sopiva kaava muokattavaksi. Kävin Käsityöneuvonnassa piirtämässä kaavat ja saamassa hyvää suunnitteluapua. Kiitos avustajalle! Minä olen niin iloinen, että tuollainen palvelu on käytettävissä.
Tikkauksesta riehaantuneena ompelin tikkauksia vähän sinne ja tänne. Lasten äidin toiveena oli, että ohuempiin farkkuihin (siniset) laitettaisiin polvipaikat. Tylsät paikat ovat aina tylsiä, joten annoin koneen kiemurrella. Kuvio toistuu takataskuissa. Sinisissä farkuissa materiaalinan on vanha hame ja kangas on hieman joustavaa.
Vaaleanpunaiset housut ovat aitoa farkkua. Eivät jousta ja ovat paksumpaa kuin sininen. Nämä ompelin viimeisenä ja tässä vaiheessa tikkauslanka oli jo loppu. Löysin laatikosta vähän vahvempaa vaaleanpunaista lankaa ja ajattelin, että se varmaan ajaa asiansa. Rullan päässä luki 100% Silk. Nyt on silkillä silatut housut.

Hoikempi neito sai vakosamettihousut ja farkut. Kaavan pohjana OB 4/12:sta hoikan lapsen housujen kaava. Sametti oli alkujaan verho ja farkut aikuisten kokoa.
Samettihousuissa tikkaukset uppoavat osin nukan sekaan. 
Vyötäröresoriin ompelin nauhakujan pätkän selkäpuolelle. Jospa se nyöri pysyisi paremmin oikealla korkeudella. Toisaalta, jos nyörin haluaa resorin yläreunaan, sen voi vetää kujasta pois ja pujottaa kujan yläpuolelle.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Iloa on ilo katsoa

Jos on uusi mekko, uudet housut ja on juuri viettänyt synttäreitä, voi hymyillä koko naamalla.Tämä neiti osaa sen kyllä muutenkin.

Enpä olisi itse ensimmäisenä osannut yhdistää turkooseja haaremihousuja tämän mekon kanssa. Hyvin näyttää passaavan yhteen.

Tällaisten kuvaterveisten jälkeen muistaa taas, miksi aloin alun perin ommella. Siksi, että saisin tuotta iloa niin itselle kuin muillekin.