tiistai 2. syyskuuta 2014

Vieraalla maalla

Voitteko uskoa, että en ole koskaan ommellut vauvan bodya? Tai no, eihän se mikään ihme oikeastaan ole, kun kangasvarastoni ovat koostuneet pääasiallisesti joustamattomista materiaaleista. 

Ostin jopa oikein pallokärkisiä neuloja, että pääsen trikoota ompelemaan. Tähän asti olen surutta ommellut kaikki kankaat samoilla neuloilla. 

Tein sitten kerralla neljä bodya, kun kerran aloin hommaa kokeilemaan. Oikeastaan niitä on viisi, mutta yksi on vielä hieman kesken. 
Samoilla tulilla pyöräytin parit housut velourista ja yhden trikoopaidan. Takin ja Jokapojan ompeleminen ei käynyt aivan kädenkäänteessä. Edelleen ihmettelen, mikä karma Jokapoikien ompelua ohjaa, sillä tilattujen paitojen kanssa homma menee aina taisteluksi. Sen sijaan, jos ompelen ihan huvikseni tai kokeilumielellä paidan, mitään ongelmia ei esiinny. Perin kummallista.

Kuva on taas maailman surkein, mutta yritän tällä postauksella vain todistella, että en minä ole laiskana maannut, vaikka blogissa ei olekaan tapahtunut mitään.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Ennakkovaroitus

Huomio, huomio!

Pitkän pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että on aika laittaa Vaatekomeron ovet kiinni. En tiedä vielä, sulkeutuvatko ne lopullisesti vai vain toistaiseksi. Pahimpien shokkireaktioiden välttämiseksi olen päättänyt, että ovet ovat auki syyskuun loppuun asti. Toisin sanoen otan tilauksia vastaan vielä noin kuukauden ajan. 

Ompeluun en ole kyllästynyt, mutta bloginpitämiseen olen. Nykyinen systeemi ei toimi. Blogia pitäisi kehittää monin tavoin, mutta juuri nyt minulla ei ole siihen intoa. 


Kangashyllyssä näyttää tältä. Ylähyllyllä on kankaita, joita en ole saanut kuvattua. Ja on niitä vähän muuallakin... Kuvan väreistä voitte päätellä, että ei osunut ihan oikea kuvausasetus kameraan. Ei huvittanut alkaa enää ottamaan uusia kuvia. ( < Yksi hyvä lisäsyy blogin lopettamiseen.)

Siinä niitä ois - ainakin vielä toistaiseksi.

Tilatkaa!

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kulmakunnan komeimmat kiesit

 Lupauduin alkukesästä tekemään taas jotain sellaista, mitä en ikinä ennen. Tällä kertaa kyse oli rattaiden istuinosan uusimisesta. 

Rattaat alkuperäisessä asussaan. 

Posti toi minulle istuinosan. Silmäilin sitä, pyörittelin, tein havaintoja ja kuvasin joka kantilta. Sitten ratkoin sen osiin. 

 Asiakas oli valinnut päällystysmateriaaliksi turkoosin sävyisen sisustuskankaan. joka kestää niin vettä, räntää, aurinkoa, tuulta kuin tuiskuakin.
Tapani mukaan minä hoidin leikkaamisen lattialla. Kuvassa ollaan jo applikoinnin paikkaa hahmottelemassa.
(Huomaa kahvikuppi.)

 Toiveena oli saada rattaisiin applikointi. Asiakkaan silmää miellytti panda, joten saamansa pitää.

 Miksi silityslauta ei seiso jaloillaan? Siksi, että applikoinnin kasaaminen oli helpompaa, kun istuinkangas lepäsi osin lattialla. Muuten se yritti koko ajan karata laudan päältä. Tiedoksi heille, jotka eivät ole koskaan applikoineet: kuva kasataan kaksipuolisen liimakankaan avulla. Ensin liimakangas silitetään kiinni kuvan taakse ja sen jälkeen kuva silitetään kankaaseen. Vasta sen jälkeen ommellaan.

Ensin ompelin bambunvarret ja pandan kiinni kankaaseen. Lankojen valinta käynnissä. 

Lopuksi lisäsin lehdet.
Tällainen siitä tuli. 
Applikoinnissa käytetyt kankaat: vanha hame, tyynyliina, verhot ja pöytäliina. 

Kulmakunnan (ellei koko kaupungin) komeimmat kiesit. 
Pehmusteena on 200 grammaista vanua. Vinokantit on markiisimaista sisustuskangasta.

Asiakas oli tyytyväinen. Niin minäkin.

perjantai 8. elokuuta 2014

Herrasseurassa


Ootko sä nähnyt tään
apinani hienon ja lystikkään? 
Joo, herra Tossavainen,
se hän juuri on nimeltään.

Kummipoika täytti kolme ja päätin tehdä hänelle lahjaksi apinan. 




Apinasta tuli Herra Tossavainen muutaman yhteensattuman summana. 
Neiti 5-vee oli sitä mieltä, että Tossavaisen asu ei ole vihreä vaan sini-punainen.
Minun täytyi aivan satukirjasta tarkistaa, että onhan Tossavaisella vihreäkin puku. Oli sillä. Ja oli sellainen sini-punainenkin. Oltiin molemmat oikeassa.




Tossavainen on kovin liukasliikkeinen. Kuvauskeikan aikana se ehti leikkimään leluilla, kiipeämään aidalle ja lopuksi se päätyi rimpuilemaan pyykkitelineeseen. 
Sellaisiahan ne apinat ovat - ja saavat ollakin.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Väri-ilottelua

 Mua vaivaa kauhea lorvikatarri. Vai olisiko se tämän helteen syy, että ei saa mitään aikaan? Muutama kuva ompeluksista, jotka ovat valmistuneet kaikesta huolimatta, mutta jääneet laittamatta tänne.

Mössa on varsinainen kestosuosikki. Yhden tytön väsymys oli kuulemma hetkessä poispyyhkäisty, kun posti oli tuonut hänelle herkullisen värisen mössan.

Pitkästä aikaa päällystin vauvan makuupussin. Kangas oli asiakkaan. Tikkasin kukkien reunat ja mustan keskiön. Melkoinen homma, mutta mukava sellainen.

Lisäksi asiakas halusi vauvalle tyynyliinan ja pussilakanan. Koska kangasta oli reilusti, tein vielä kaksi aikuisten tyynyliinaakin.
Kukkien tikkaukset näkyvät kivasti pussin sisäpuolella.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ennen ja jälkeen

 Minulla ei ollut lapsena nukenvaunuja. Äiti kertoi, että hänellä puolestaan ei ole koskaan ollut värityskirjaa. Me lapset ostimme äidille värityskirjan ja minä itselleni nukenvaunut. On se mukavaa olla aikuinen, kun voi hankkia sen, mitä ei lapsena saanut.

Vaunuissa oli muovinen verhoilu ja 70-luvulle tyypilliset värit.

Verhoilu oli repeillyt monin paikoin.

Kuomun sisäpinnallakin oli repeytymiä sekä muistot muutamasta tarrrasta.

Verhoilin vaunut uudelleen punaisella sametilla.

Sisään laitoin sinikuvioista puuvillaa. 

Valokuvausta varten petasin vaunuihin "lakanan", joka todellisuudessa on pätkä vanhaa pitsireunaista hametta.

Kyytipojaksi heitin viime viikolla valmistuneen apinan. 

A satisfied monkey.
Give me a hug! (Enkun opinnot jatkuvat jälleen.)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hatuttaa

Seuraavalle kuvalle saa nauraa:

Aina ei voi onnistua. Epäonnistumisen todennäköisyys kasvaa eksponentiaalisesti, jos puuttuu jotain olennaisia osia, kuten kaava tai mahdollisuus sovittaa.

Lapsi sai Tupu-Hupu-Lupu-mallisen lakin, jossa on korvaläpät ja nauhat. Ankanpoikien päässä lakki pysyy, mutta ihmislapsen päässä vain nauhojen avulla. 

Ja arvatkaapas mitä? Tyylitaiturinkin lakki on LIIAN PIENI!
Lupasin tehdä molemmille neideille uudet hatut. Ei lopu hommat tätä menoa. :)